Hiljattain näytettiin televisiossa ansiokas dokumentti Turun ansiottomasta rakennushistoriasta. Dokumentti kertoi ns. turuntaudista, eli siitä, kuinka Turussa on kaupunkia rakennettu. Lehdistä taas olemme usein saaneet lukea oikeudessa kumoutuneista turkulaista päätöksistä.
Pähkinänkuoressa turuntaudissa on kyse seuraavanlaisesta menettelystä. Pienessä sisäpiirissä tehdään sopimuksia, joilla rakennettavat kohteet on ennakkoon jaettu rakentajien kesken. Huolimatta voimassaolevista asemakaavoista rakennushankkeet toteutetaan poliittisesti ohjatulla virkamiesvalmistelulla ja hyväksytään poliittisissa toimielimissä. Jos ei muuten niin poliittisesti hyväksytyin lain vastaisin poikkeusluvin.
Jotta tällainen menettely onnistuu, tarvitaan sen taakse epäpyhä kolmiyhteys eli rakennusyhtiöt tai rakennuttajat (grynderit), korruptoituneet virkamiehet sekä vaalirahaa tai muita murusia kärkkyvät eri puolueiden johtavat poliitikot. Myös kaupunginjohtajien pitää hyväksyä toiminta. Kun tämä tiimi pelaa huolellisesti suunnitellen saumattomasti yhteen, on toimintaan vaikea puuttua. Juridisesti menettely on usein olut laillisuuden rajamailla ja toisinaan laitontakin mutta moraalisesti tällainen menettely on jokatapauksessa aina tuomittavaa. Tällainen mentettely usein myös rikkoo EU:n lainsäädäntöä, joka kieltää valtion ja kunnan laittoman subvention yrityksille esim. alihintaisten kauppojen tai muutoin yrityksiä epätasa-arvoisesti taloudellisesti kohtelevien sopimusten muodossa.
Onko turuntauti sitten vain pelkkä ikävä muisto? Pelkäänpä että ei. Tuore ja konkreettinen esimerkki taudin olemassaolosta on useaan otteeseen lehdessäkin mainittu Sokan varikko. Sokan varikon tapuksessa sekä kohteen myyntitapa, että kaavoitusratkaisut täyttävät taudinkuvan tuntomerkit. Voimassaolevaan asemakaavaan tehtiin asiantutijan mielestä lainvastainen poikkeuslupa, jolla mahdollistetaan kahden kerrostalon rakentaminen pientaloalueelle. Samanaikaisesti poikkeuslupaprosessin kanssa toteutettiin ennaltasovitun ostajan, tunnetun grynderin Harri Lähteenmäen yhtiön sekä Hartelan kanssa ilmeisen alihintainen suljetulla neuvottelumenettelyllä toteutettu kauppa.
Suunnittelun ja aikataulutuksen huippuosaamisen esimerkki nähtiin siinä, kun molemmista em. prosesseista tehtiin lopulta poliittiset päätökset päivälleen ja lähes tunnilleen samanaikaisesti. Kaupasta sovittiin kiinteistöjohtaja Jouko Turton ja hallituksen puheenjohtaja Aila Harjanteen johdolla kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa ja kaavoituksen poikkeusluvasta Kaavoitusjohtaja Reima Ojalan ja kaavoituslautakunnan puheenjohtajan Jorma Hellstenin johdolla. Kokouksiin asiat tuotiin lisälistoilla, jotta jäsenten niihin tutustuminen etukäteen ja julkisuus olisivat mahdolisimman vähäistä. Nämä molemmat päätökset siunattiin läpihuutojuttuna Kaupunginhallituksessa. Kaikki em. päätökset tehtiin luonnollisesti kevään viimeisessä kokouksessa ennen lomia, jolloin asiaan puuttuminen on mahdollisimman vaikeaa.
Sittemmin hallinto-oikeus kumosi kaupan lain vastaisena allekirjoittaneen tekemän valituksen perusteella. Asemakaavan laiton poikkeuslupa jäi voimaan, koska hallinto-oikeus ei tutkinut asiaa tulkittuaan, ettei valittajalla ollut valitusoikeutta. Ensimmäisen kaupan kumoutuminen ei suinkaan pysäyttänyt taudin etenemistä. Tämän kevään viimeisessä Kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan kokouksessa historia toisti itseään, kun taas juuri ennen kesälomia tehtiin kyseinen kauppa uusiksi nimellisesti korkeampaan hintaan. Tällä kertaa kaupunki myönsi ostaja Lemminkäiselle ”mahdollisista valituksista huolimatta” kaikki oikeudet jo ennen kaupan lainvoimaisuutta. Näin tehtiin siksi, että ostaja ehti juuri ja juuri hakea rakennuslupaa ennen lain vastaisessti laaditun poikkeusluvan kahden vuoden määräajan umpeutumista. Rakennuslupahakemukset jätettiin viimetingassa ennen määräajan umpeutumista puutteellisina esim. ilman lain määräämiä pääpiirrustuksia.
Myös naapurikuulemiseen varattu aika oli liian lyhyt. Lähes koko naapurusto onkin vastustanut rakennusluvan myöntämistä.
Ketkä sitten ovat vastuullisia taudinkantajia. Rakennusyhtiöit eivät mielestäni ole suurimpia syyllisiä. Suurimpia syyllisiä ovat johtavat poliitikot, jotka kulisseissa sopivat asioista sekä johtavat virkamiehet jotka junailevat käytännön kuviot. Ja tietysti jotkut grynderit, jotka mahdollisesti myös ohjailevat rahavirtoja rakennusyhtiöiden ja poliittisten toimijoiden välillä. Virkamistaholla kiinteistöliikelaitoksen johtaja myyntien suhteen ja kaavoitusjohtaja ovat junailuissa avainhenkilöitä mutta teknisen puolen apulaiskaupunginjohtaja ja viimekädessä kaupunginjohtaja ovat suurimpia vastuullisia antaessaan toiminnan jatkua. Poliittisella puolella suurimpien puolueiden johtavat ja pitkän linjat vaikutusvaltaisimmat poliitikot sekä korkeimmat puoluevirkailijat ovat väkisinkin mukana kuvioissa. Aiheellista olisi myös tutkia, liittyykö näihin kuvioihin lahjontaan viittaavia piirteitä.
Poliittiset päättäjät ovat poliittisesti vastuussa änestäjilleen, joiden luottamukseen heidän asemansa perustuu mutta virkamiehet ovat lain nojalla virkastuussa teoistaan. Heidän velvollisuutensa on noudattaa lakeja ja hyvää moraalia sekä kohdella kaikkia toimijoita tasapuolisesti ja huolehtia siitä, että heidän toimintansa palvelee yhteistä hyvää. Toivottavasti näin tapahtuu Turussakin vielä jonain päivänä.