Julkista terveydenhuoltoa on varjeltava

Meillä on ollut ohkä maailman paras ja tasapuolisin julkinen terveydnhuoltojärjestelmä. Kunnallisten terveyspalveluiden tuotanto on kuitenkin vaaravyöhykkeellä.
Kunnallisen terveydenhuollon ongelmat alkoivat, kun ministeri Hyssälä aikanaan sai läpi ns. hoitotakuulain. Laki takaa kaikille kuntalaisille oikeuden päästä kunnan tarjoamaan hoitoon määrätyn ajan kuluessa. Jos kunta ei itse pysty tarjoamaan tarvittavia palveluita, sen pitää tarvittaessa ostaa ne yksityiseltä sektorilta.
Tämä johti siihen, että monet aiemmin yksityiselläkin käyneet kuntalaiset ryntäsivät kunnan hoitojonoihin. Jonot ruuhkautuivat ja kuntien oli pakko ostaa palveluita yskityisiltä pystyäkseen vastaamaan hoitotakuulain vaatimuksiin. Tämä taas johtaa terveysbudjettien paisumiseen ja sitä kautta tulee paineita säästöihin eli henkilöstövähennyksiin. Tämä taas puolestaan lisää ostopalveluiden tarvetta.

Tähän väliin iskivät ns. työvoimavuokraamot. He rekrytoivat yksityisen ja kunnallisen puolen lääkäreitä palvelukseensa. Vuokrafirmat tarjoavat lääkäreille sellaisia palkkoja ja muita etuisuuksia, että etenkään kunnat eivät kykene vastaamaan kilpailuun työvoimasta. Nämä pätkätyötä tekevät vuokralääkärit ovat siten poissa sekä ykstyisistä keskuksista, että etenkin kunnallisista laitoksista. Niinpä kunnan on pakko joko vuokrata kallista työvoimaa yhtiöiltä, jotka ottavat lisäksi oman katteensa välistä tai ulkoistaa koko toiminto. Ulkoistus tapahtuu nykyään yleensä näille samoille vuokrayhtiöille huomattavasti kalliimpaan hintaan kuin palvelu itsetuotettuna tulisi maksamaan.

Minkään talousmatematiikan mukaanhan ei ole mahdollista, että vuokralääkäri voisi tulla tuntia kohti halvemmaksi kunnalle kuin vakituisesti palkattu lääkäri. Se tekisi vuokrayhtiöiden toiminnasta kannattamatonta.

Kun tähän palettiin yhdistetään vielä kunnallinen hankintalaki niin oravanpyörä on valmis. Hankintalaki velvoittaa kunnan hankkimaan palvelut halvimman tarjouksen antaneelta yhtiöltä. Vuokrafirmat, jotka pyrkivät aggressiivisesti lisäämään liikevaihtoaan ja markkinaosuuttaan dumppaavat hetkellisesti hintansa niin alas, että ne saavat kaapattua ostopalvelut itselleen jopa ohi kunnassa kauan toimineiden yksityisten terveyspalveluden tuottajien. Näin vaikutukset ulottuvat yksityishoitoloihinkin. Näin kävi mm. hammashuollon ostopalveluiden kanssa.
Veikkaan, että ennen pitkää useat näistä vuokrafirmoista päätyvät myytäviksi ulkomaisten pääomasijoitusyhtiöiden portofolioihin ja sitä kautta terveyden huollosta tulee pelkkää raakaa kauppatavaraa. Vuokrayhtiöille on jo annettu enemmän kuin pikkurilli mutta koko kättä niille ei kannata antaa.

Lääkkeenä tähän orastavaan julkisen terveydenhuollon kurimukseen voisivat olla hoitotakuulain muuttaminen, palvelusetelit sekä lääkäreiden koulutusmäärien lisääminen.
Niin kauan kun hoitotakuulaki on nykyisen kaltainen ja lääkäreitä on kysyntään nähden liian vähän, on valttikortit vuokrayhtiöiden käsissä. Niidenkään toimintaan tuskin voi lainsäädännöllisesti lähteä puuttumaan.

Kokonaan toinen stoori onkin se, miksi lääkäreitä ylipäätään tarvitaan nykyään niin paljon. Medikalisaatiosta pitää pyrkiä eroon ja lisätä yksilön vastuuta omasta terveydestään. Terveyden avaimet ovat pääsääntöisesti kuitenkin jokaisen omissa käsissä.