Ajatuksia eri teemoista

Tärkeitä asioita, joihin pitää vaikuttaa,  on olemassa pilvin pimein.

Olen lähtenyt kunnallisvaaleihin kuitenkin  korostaen muutamaa pääteemaa, jotka kuuluvat näin:

– Reilua peliä

– Yhteistyötä

– Perusasiat kuntoon

Avoimuutta päätöksentekoon kuten omaisuuden myynti- ja kaavoituspäätöksiin

Ennaltaehkäisevä sosiaali- ja terveydenhuolto painopistealueiksi 

Jotta edes tärkeimmät perusasiat saataisiin kestävällä tavalla kuntoon, tarvitaan poliittisilta päättäjiltä noita kahta ensiksi mainittua: Reilua peliä ja yhteistyötä.

Reilulla pelillä tarkoitan sitä, että asioista kekskustellaan avoimesti ja päätöksenteossa pyritääan aidosti sellaiseen parhaimpaan ratkaisuun, joka palvelee mahdollisimman suurta osaa kuntalaisista.

Politiikassa on aina ollut ja tulee aina olemaan eturistiriitoja koska yksi päätös ei yleensä voi miellyttää kaikkia. Siksi politiikassa on myös ns. kaupankäyntiä: “jos haluat tätä niin anna minulle tuota”. Tämän kaupankäynnin tulee olla avointa ja tehtyjä sopimuksia tulee noudattaa. Kaupankäynti ei ole oikeutettua jos esim. saatua vaalirahoitusta vastaan tehdään yleisen edun vastaisia päätöksiä, joista vain rahoittaja hyötyy.

Yhteistyötä tarvitaan kaikkien koko kunnan arkisen kolmiyhteyden jäsenten välillä. Tarkoitan kuntalaista, valtuutettua ja virkamiestä.

Kaikkien edellä mainittujen pitää toimia reilun pelin sääntöjen mukaisesti ja keskustella avoimesti keskenään toisiaan myös kuunellen, jotta asiat saadaan kuntoon..

Omien etupiirien etujen mukaisesti toteutettu sulle-mulle politiikka johtaa helposti lyhytnäköisiin päätöksiin, jotka eivät palvele laajempaa kokonaisuutta.

Kaavoituspäätöksiä tehtäessä em. kaltainen jakopolitiikka vain korostuu. Nykyisellään Turussa tehdään kaavoitus täysin rakannusyhtiövetoisesti eikä asukaslähtöisesti. Tämä on johtanut mahdollisimman halvalla tehtyihin mahdollisimman suuriin kerrosneliömääriin viihtyisyyden ja kauneuden kustannuksella.

Terveyslautakuntaa voisi nykyisellään kutsua ennemmin sairauslautakunnaksi. Painopiste on selkeästi sairaiden hoidon eikä terveyden ylläpitämisen puolella. Oikeilla ruokailu- ja liikuntatottumuksilla saataisiin ihmiset voimaan paremmin ja terveyssektorin menot pienenemään.

Sosiaalisektorilla voimavarat pitää kohdentaa niille, jotka ovat eniten avun tarpeessa eivätkä kykene itseään auttamaan: huono-osaisten lasten, vanhusten tai muutoin normaaliin elämään kykenemättömien auttamiseen. Kaikille, jotka ovat työkykyisiä mutta eivät –haluisia, pitää tuen sijaan osoittaa työpaikka. On olemassa töitä, joihin lähes kuka tahansa motivoitunut henkilö pystyy kouluttautumaan.

Vanhusten hoidossa pitää panostaa kotihoidon suosimiseen. Sitä onnellisempi tilanne on kaikkien kannalta, mitä pitempään seniorit pärjäävät omassa kodissaan. Laitoshoitoon joutumista voidaan pitkittää tai jopa ehkäistä kunnollisella ravinnolla, henkisen vireyden ylläpidolla ja fyysisellä aktiviteetilla. Kotipalvelu vanhusten auttamiseksi olisi työttömillekin erinomaista terapiaa.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut kuuluvat  tärkeimpien palveluiden joukkoon. Nuorella iällä mielenterveysongelmiin ajautuneet ovat suuressa vaarassa jäädä lopuksi iäkseen huollettavien puolelle. Lapsuudessa ja nuoruudessa rakennetaan ne perustukset, joiden päälle koko elämä rakentuu.

Kulttuuri on kuin mausteet ruuassa. Ilmankin pärjättäisiin mutta puulle maistuisi. Kulttuuri on elämän mauste, joka saa elämän tuntumaan nautinnolliselta ja elämisen arvoiselta. Se kasvattaa ihmisen henkistä pääomaa ja auttaa jaksamaan arkista aherrusta.

Kunnan tuottavaa omaisuutta ei pidä pyrkiä myymään pois. En ymmärrä, mitä sillä voitetaan, jos esim. vuokra-asunnot myydään sijoittajille, jotka ostavat ne siksi, että saavat niistä vuokratuottoa. Sitten kaupunki vuokraa ne sosiaalitoimen kautta takaisin kalliimpaan hintaan. Samoin on arvokiinteistöjen laita. On lyhytnäköistä myydä niitä, jotta rahat voidaan käyttää juokseviin menoihin nyt, kun on vielä taloudellisesti melko hyvät ajat meneillään.

Pahinta tuhlausta on jos koulutettujen ihmisten resurssit jäävät käyttämättä silloin kun monella alalla on työvoimapulaa. On absurdia, että samanaikaisesti kun esim.siivoustyöhön ja marjanpoimintaan tuodaan väkeä ulkomailta, maksetaan täysin työkykyisille, jopa koulutetuille ihmisille työttömyyskorvauksia. Tallaisesta hyysäämisestä seuraa vain syrjäytymistä ja pysyvää työkyvyttömyyttä. Sosiaaliturvan vuotavat aukot pitää paikata.

Kaupungin viihtyisyys on tärkeä tekijä kaikkien kannalta. Hyvin hoidetut katualueet ja puistot luovat viihtyisyyttä ja antavat positiivisen kuvan kaupungistamme. Töhryt pitää poistaa (mieluiten tekijöiden kustannuksella) ajoissa ja roskiksia pitää olla tarpeeksi. Esim. joenrannassa saisi ola tiheämpään roskiksia. Kaupunki voisi osoittaa graffiteille laillisen paikan, johon urbaanit citytaiteilijat voisivat teoksiaan maalata itsensä ja muidenkin iloksi. Parhaita toteutettuja hankkeita ovat olleet joenrannan kulttuuripolku ja Kupittaan puiston erilaiset kohteet. Kupittaan puistoon voisi vielä ripotella kesällä kauniita valkoisia massiivipuisia (painavia) lepotuoleja joihin voi mennä lueskelemaan tai muuten vaan mietiskelemään maailman menoa.